Eroon salamatkustajista: Lemmikin sisäloishäätö

14.10.2016, Vihannin apteekki

Lemmikin sisäloishäätö

 

Syksyn tullessa monen lemmikin omistajan mieleen tupsahtaa ajatus, pitäisikö lemmikkini madottaa? Tapoihin on kuulunut usean vuoden ajan antaa lemmikille loishäätö rutiinisti kerran tai kaksi kertaa vuodessa, yleensä keväällä ja syksyllä, vaikka lemmikki ei näyttäisikään kärsivän sisäloisista.

Tutkimusten mukaan sisäloiset ovat Suomessa harvinaisia. Vain kuudella prosentilla suomalaisilla koirilla esiintyy sisäloisia ja sisäkissojen loistartunnan saamisen riski on hyvin pieni. Loishäädön tarve on kuitenkin yksilöllistä, sekä riippuu paljon lemmikin elintavoista ja harrastuksista. Aikuistuneilla lemmikeillä on yleensä kehittynyt vastustuskyky loisia vastaan. Paljon ulkona liikkuvien lemmikkien (esim. metsästyskoirat ja saalistavat kissat) riski saada sisäloistartunta on moninkertainen, sillä ne pääsevät valvomatta liikkumaan laajemmalla alueella ja syömään loisia sisältäviä väli-isäntäeläimiä tai niille annetaan riistan sisäelimiä kypsentämättä.

Sisäloistartunnan saanut lemmikki voi oireilla monella eri tavalla.

 

 

 

Myös oireeton lemmikki voi kantaa matoja, joten aina lemmikin ulkoinen olemus ei ole luotettavin tapa arvioida matolääkityksen tarvetta. Tällöin lääkityksen tarpeen varmistamiseksi luotettavin tapa on ottaa ulostenäyte, joka toimitetaan eläinlääkärille tutkittavaksi. Näytteestä saadaan selville, onko lemmikillä matoja, mitä matoja sillä mahdollisesti on, sekä mitä lääkettä lemmikille kannattaa antaa.

Ulostenäytteen tutkimista suositellaan nykyään ensisijaisesti kaikille lemmikeille sen sijaan, kuin että annettaisiin epäselvissä tilanteissa matolääke ”varmuuden vuoksi”. Ulostenäyte tulisi ottaa aikuiselta lemmikiltä kerran vuodessa. Ulostenäytteen ottamiseksi ohjeet löydät esimerkiksi Evidensia Eläinlääkäripalvelujen sivuilta: http://www.evidensia.fi/hoitovinkit/kissat/nain-otat-ulostenaytteen-loistutkimusta-varten/ .

Kuitenkin, mikäli ulostenäytettä ei syystä tai toisesta haluta ottaa, olisi tärkeämpää lääkitä lemmikki, kuin jättää lääkitsemättä. Uusien tietojen valossa esimerkiksi koirien madotussuosituksia on muutettu. Kaksi kertaa vuodessa tapahtuvan madotuksen teho ei välttämättä riitä koirille, joilla ei vielä ole kehittynyttä vastustuskykyä sisäloisille. Mikäli ulostenäytettä ei ole tutkittu, tulisi koira lääkitä neljä kertaa vuodessa.

 

Kuva: http://lemmikinkotiapteekki.fi/tietoiskut/madottaa-vaiko-eiko-madottaa

 

 

Ulkona liikkuva ja saalistava kissa voi herkästi saada sisäloistartunnan syödessään lintuja ja jyrsijöitä. Näille kissoille laajakirjoisen matolääkkeen antamista suositellaan kerran kuukaudessa 16 viikon iästä lähtien. Sisäkissoilla tartunnat ovat epätodennäköisiä ja kissan lääkityksen tarve onkin hyvä varmistaa kerran vuodessa ulostenäytteellä.

Lemmikin sisäloishäädöstä on tärkeää huolehtia, sillä sen lisäksi, että madottomuus parantaa lemmikin elämänlaatua ja edistää terveyttä, sillä ehkäistään sisäloistartuntojen leviämistä muihin lajitovereihin. Jotkin sisäloislajit voivat tarttua myös ihmisiin, vaikkakin se on hyvin harvinaista Suomessa. Huolellinen ulosteiden siivoaminen ja sisäloishäädöstä huolehtiminen kuitenkin ehkäisevät tehokkaasti tartuntaa eläimestä ihmiseen.